Viikonloppu starttasi perjantaina kohtuullisen väsymyksen merkeissä. Torstai-illan keikka Tampereen YO-talolla, erään toisen bändin kanssa, painoi päässä ja jaloissa. Kun kymmenen aikaan aamulla bussi starttasi kohti Helsinkiä, työvireen löytäminen ei kuitenkaan ollut vaikeaa. Muutama kuppi kahvia ja miksaaja oli taas täydessä lyönnissä...

Linnanmäellä oli hieno vastaanotto. Kantoapua oli riittävästi, ryhmän hyvinvoinnista huolehdittiin monella tasolla ja tapahtuman tekninen järjestely oli kunnossa. Aikatauluista oltiin jopa sopivasti edellä, ja meille jäikin hyvin aikaa suorittaa asianmukainen soinnintarkistus sekä lavalle, yleisölle että televisiointia varten. Hetkittäin tuntui oikein hyvältä.

Ainoa pieni miinus oli se fakta, että yleisölle soiva äänenpaine oli hyvin tiukasti rajoitettu. Annettu 96dB:n "nopeusrajoitus" oli vielä ehdoton piikkiyläraja, sitä ei saanut ylittää edes pieneksi hetkeksi. No, huolellisella työllä sain orkesterin soimaan asiallisesti jopa annettua kattoa huomattavasti hiljempaa. Soundcheckin jälkeen mikserinvahti otti äänipöydän säädot muistiin digikameralla, josta ne oletettavasti olisi helppo palauttaa, kun veto alkaa.

Checkin ja keikan välissä oli tuntikaupalla aikaa syödä, nauttia aurinkoisesta päivästä ja kierrellä Linnanmäkeä. Laitteissa ei tullut käytyä, mutta paikkojen ja ihmisten seuraaminen Miken seurassa oli varsin hauskaa. VIP-tiloissa oli hauska bongailla julkkiksia ja wannabe-julkkiksia...

Sovitulla hetkellä kamat siirrettiin lavalle ja asennettiin käyttökuntoon. Kipitin yleisömassan (ilmeisesti n. 16 000 ihmistä) läpi omalle konttorilleni. Kysyin mikserinvahdilta, onko asetukset meidän vetoon valmiina, ja mies vastasi myöntävästi. Nopealla silmäyksellä huomasin, että kaikki ei ole aivan kuin checkin jälkeen, mutta aikaa asian tarkistamiseen pikkutarkasti ei ollut.

Kun bändi aloitti ensimmäisen kappaleen, huomasin, että asiat äänipöydässä olivat pahasti pielessä. Tasot olivat aivan erilaiset kuin checkissä! Ekan biisin verran miksauskatos oli täynnä käsiä, kun allekirjoittanut koitti tehdä katastrofin välttämiseksi sen, mitä tehtävissä oli. Loppujen lopuksi jonkunlainen balanssi yleisölle kai syntyi. Mutta, mikä tärkeintä, yleisöllä oli hauskaa ja bändi viihtyi lavalla.

Kamojen roudaus lavalta oli hieman ongelmallista, kuten Mike jo mainitsi... Kaiken tämän jälkeen lyhyt siirtymä hotelliin ja ajoissa nukkumaan.

Aamulla ryhmä siirrettiin bussiin ja bussi Imatralle. Imatrankosken urheilukentän maastoon oli pystytetty festivaalilava ja kutsuttu paikalle kohtuullinen määrä rock-henkisiä esiintyjiä. Myös meidät.

Festivaalijärjestelyt toimivat, ainakin näin miksaajan näkökulmasta, erinomaisesti. Kaikki tarpeellinen oli paikalla tai nopeasti saatavilla. Kulku lavalle ja pois oli helppo, apukäsiä sopivasti ja muutenkin työnteosta oli tehty varsin mukavaa. Aikaa kamojen siirtelyyn ja pystytykseen oli erinomaisen hyvin.

Imatralla saimme myös mukavasti kosketusta kansainväliseen keikkailuun. Tekniikan oli paikalle toimittanut nimittäin venäläinen firma. Tekninen henkilökunta oli venäläistä, ja kommunikointi heidän kanssaan toimi lähinnä englanniksi. Pari kertaa tuli huudeltua suomalaisillekin paikalla olleille komentoja vieraalla kielellä... Ainoa pieni ongelma tähän liittyen oli se, että etupään valvojan englannin kielen taito ei ollut parasta mahdollista tasoa. Mies siis ymmärsi kyllä sen, mitä hänelle sanoin, mutta vastauksista oli hetkittäin vaikeaa saada selkoa... :)

Tekniikan toimittajan kalusto oli korkeatasoista ja toiminta hyvin ammattimaista, pikku lipsahduksia lukuunottamatta. Mutta niitähän sattuu kaikille. Ehdimme suorittamaan huolellisen linjacheckin (kiitos Markus!), ja keikka toimi teknisesti ja soundillisesti erittäin hyvin. Kaiken kaikkiaan Imatrasta jäi hyvä mieli.

Keikan jälkeen kamat bussiin ja kotiin Tampereelle. Melko väsyneenä, mutta hyvillä mielin. Kiitos kaikille mukavasta viikonlopusta, nähdään Orivedellä perjantaina!

Marko, RoadDamager