Perjantaina siis poikkesimme Helsingin suunnalla töissä poppareiden kanssa. Iltapäivästä käytiin musiikkiliikkeessä ihmettelemässä kitaristeille uusia hienompia ja ennenkaikkea parempia kitarakamoja. Ja löytyihän niitä. :) Ymmärtääkseni myös molemmille herroille löytyi juuri se oikea yhdistelmä.

Kaupassa ollessamme me blogiin kirjoittavat löysimme hienon palkinnoksi sopivan tampuriinin hyllystä ja siitähän syntyi kaupat. Eli edellisessä kirjoituksessa olleen kisan voittanut Ansku saa itselleen hienon soittimen. :)

239381.jpg
joskus mies on vain liian pitkä mahtuakseen kuvaan :)

Tampuriinia on kuvan oton jälkeen koristeltu nimikirjoituksilla. Toivottavasti kelpaa voittajalle. Onnea vielä kerran!

Itse keikan suoritus oli hivenen outo fiiliksensä puolesta. Tai siis ilmassa oli jonkinlainen kulttuurillinen kynnys. Me kun olemme tottuneet siihen, että saapuessamme jonnekin keikalle, niin että meidät on sinne kutsuttu, emmekä siis ole väkisin tilaan änkeämässä, että meille esittäydytään talon teknikoiden puolesta. Tämä esittely on yleensä muotoa: Terve! Minä olen talon monitorivastaava X tai Hei vaan ja tervetuloa! Minä huolehdin valokattauksesta. Olen Y. Noh.. Meille jäi hiukan epäselväksi nämä asiat ja siitä johtuen allekirjoittanut ilmeisesti pahoitti talon ihmisen mielen kun kysyin väärältä ihmiseltä monitoriasiohin liittyvää teknistä asiaa. Anteeksi tästä. Olen edelleen hirveän huono lukemaan ihmisten ajatuksia. Noh. Se siitä. Ei siihen kukaan kuollut. Eikä minullekaan kukaan päin naamaa kiukutellut.

Teknisiä ongelmia aiheutui meidän langattomuudesta. Jostain syystä korvamonitorit ottivat vastaan jonkinasteista sirinä häiriötä, joka ei onneksi häirinnyt soittamista kovasti. Lähettimien antennin paikkaa siirtelemällä yritin hakea pientä helpotusta ongelmaan.

Keikka kuitenkin sujui mallikkaasti ja keikkapaikka oli muuten kovin mukava. Kotiin ajeltiin katsellen syksyn ensimmäisten lumihiutaleiden putoilemista.

Lauantaina oli vuorossa Seinäjoen valloitus. Matkaan lähdettiin suunnitellusta ajasta 30 minuuttia myöhässä ja kun tähän lisättiin bussin tankkaus ja pari ylimääräistä tyhjennysharjoitusta niin perillä olimme tunnin myöhässä päivän aikataulusta. Ei hyvä.

Talon tekniikka oli sellainen johon olemme tottuneet, eli meille löytyi jokaiselle oma "vahtija" jotka johdattivat meitä opastuksellaan talon systeemiin. Paikka oli iso ja sinne oli helppo roudata.

239416.jpg
Bussin perä lähestyy baaritiskiä.. :)

Bussin sai tosiaan sisälle tilaan roudausta varten. Mitä nyt meidän bussi on niin matala maavaraltaan, että ulos ajettaessa pohja otti kynnykseen kiinni ja jarrujen ilmanpainesäiliö päätti irrota. Tämä aiheutti sen, että bussimme ei halunnut lähteä ilman huoltoa mihinkään mestan pihasta. Onneksi päivystävä huoltomies löytyi ja bussi ehjääntyi "ihmemies" patentilla.

Bussin tultua kuntoon oli keikat ja kamojen pakkaukset jo suoritettu. Tavarat odottivat siistissä nipussa oven suulla siirtämistä bussin perään. Olimme hieman viisastuneet päivästä ja emme edes yrittäneet ajaa bussia sisään. Tai se ei olisi ollut enään edes mahdollista, sillä ulkona ovelle johtanut ylämäki luiska oli illan aikana jäätynyt jääkentäksi. Bussi saatiin kyllä nousemaan ovelle, mutta se liukui saman tien takaisin alas. Pienen pohdinnan jälkeen totesimme, että kokeillaan vielä hieman vinossa mäkeä ylös ja sillä saimme bussin roudausovelle. Ramppi paikoilleen ja rullakkoa sisään. Jossain kohtaa joku mainitsi, että mitäs jos bussi lähtee tästä liukumaan.. Toinen rullakko oli saatu bussin perään ja olin pitämässä sitä paikoillaan kun Marko sekä Masa menivät hakemaan lisää tavaraa sisään siirrettäväksi, tällöin bussi päätti muuttaa itse parkkipaikkaansa ja lähti liukumaan mäkeä alas. On hurja tunne olla noin ison vehkeen sisuksissa, kun se kulkee ilman kuljettajaa jäistä mäkeä alaspäin. En hypännyt kyydistä vaan pidin rullakoista kiinni ja toivoin että emme pysähdy väkivaltaisesti. Onneksi bussi pysähtyi omia aikojaan ilman esteitä ja ketään ei sattunut.

239435.jpg
Maassa näkyvät tuoreet liukumisjäljet ja onhan toi ramppikin vähän kenollaan..

Kotimatka oli liukkauteen totuttelemista.. Jälleen kerran talvi yllätti autoilijat..

Loppuun kevennyskuva rumpalisti, joka ilmeisesti haluaisi kitaristiksi..

239445.jpg
Mies ja kitara

Sekä kuva joka voi järkyttää perheen pienimpiä..

HUOM! Kyseessä on lavastettu tilanne ja ketään ei ole sen ottamisen aikana, eikä ennen sitä, eikä jälkeen sen oikeasti vahingoitettu, kuvaajaa tosin vähän sattui yhteen hampaaseen kuvan ottoaikana, mutta siinäkin oli kyseessä liian laiskan hampaiden harjauksen aiheuttama äkillinen trauma. :)

239448.jpg
valomies r.i.p.

Kaiken kaikkiaan tapahtuma rikas viikonloppu siis. Varokaa liukkaita!! Ja muistakaa ottaa muut huomioon kaikesta maailmaa kiusaavasta pahasta huolimatta. Niin ja on se huumori huumoria vaikka huonoa olisikin..

Mike the machine