Paikka oli kivan oloinen. Roudaus tosin aiheutti pientä hämmennystä muissa tienkäyttäjissä. Mutta ei tämä ole suinkaan ainoa keikkapaikka tässä maassa, jossa roudaus suoritetaan vilkaasti liikennöidyn kadun kautta. Eli bussi jotenkin parkkiin kadulle, tietenkin mahdollisimman vähän tielle. Sitten peräovet auki ja rullakkoa kadun kautta sisään taloon. Onneksi kyseessä oli paikka, jossa oli ääni- ja valotekniikka talon puolesta. Joten meille jäi vain backline rullakot sekä monitorilandia siirrettäviksi keikkapaikan uumeniin.
Backline = popparien henkilökohtaiset äänenmuodostusvälineet esim. rummut.
Nopeahkon lavan rakennuksen jälkeen suoritimme linjacheckin ilman poppareita ja siirryimme syömään läheiseen pihviravintolaan. Ruoka oli maukasta ja sitä oli riittävästi. Mahalaukut täynnä pihviä siirryimme tekemään soundcheckiä paikalle ilmestyneen bändin kanssa. Jo tässä kohtaa huomasin viehättyväni uusista mikrofoneistamme. Basari soundiin oli tullut uudenlaista vihaisuutta ja vokaalimikit poimivat hieman vähemmän lavameteliä, eritoten peltien kihinää.
Kuvassa poseeraa uusi lead vocal mikrofoni.
Koska paikalla ei ollut laulusolistiamme, innostui bändi jammailemaan Baddingin Paratiisi kipaletta allekirjoittaneen määkiessä ko. kappaleen lyriikoita uuteen langattomaan. Mikki soundasi hyvällä, allekirjoittaneen lauluääni ei. :) Kukaan ei kuitenkaan kai saanut pysyviä sielunvammoja moisesta kidutuksesta. Pohdimmepa jopa tanssiorkesterin perustamista..
Ennen keikkiä suoritimme makaamista takahuoneessa. Jossain kohtaa ahkeroiduimme ja pohdimme uusien kitarakamojen laatikoimismetodeita. Samalla piirreltiin uutta valo-ohjaincasea. Eli siis ahkerat pojat tien päällä. Keikka oli messevää meininkiä alusta loppuun. Kosketinsoittajaa hieman kiusasi trampoliinin kaltaisesti käyttäytynyt raiseri eli lavakoroke. Kahdesta palasta tehty koroke jousti aika tavalla ja aiheutti harmaita hiuksia koska koskettimet pyrkivät liikkumaan telineeltänsä pois. Onneksi näin ei kuitenkaan päässyt käymään.
Keikan jälkeen suoritettiin ripeä laitteiden purkupakkaus ja siirto autoon. Tässä tavaroiden autoon siirrossa oli jälleen yleisöä läsnä poppareita odottavien fanien muodossa. Mukana porukassa oli myös ko. päivänä syntymäpäiviään viettänyt pikkuherra. Bussin hyllyä hetken kollattuani löytyi sopiva syntymäpäivälahja Guardian Angel promosinglen muodossa. Tuntui kelpaavan :)
Perjantaina tössötimme Tampere Talossa. On todella outo fiilis kun keikkapaikka sijaitsee melkein naapurissa. Se ei vaan jotenkin tunnu keikkapaikalta. Tai siis koko päivän oli päällänsä outo "meillä ei ole mihinkään kiire"-fiilis. Josta johtuen pariin otteeseen meinasi tulla kiire. :) Tietenkin!
Kasailimme kamoja lavalle kuin Iisakki rakentaisi kirkkoa. Valomiehen vapautimme heti alkuunsa tutustumaan talon järjestelmään. Tänään ei muita poppareita näkynyt kasausvaiheessa kuin rumpalimme Julian, josta alan epäillä, että hän ehkä aiko vaihtaa soitinta. Alla olevat kuvat selventänevät epäilyksiäni myös teille:
Julian: Siis näinkö päin tää pitää olla sylissä?
Marko: Just noin. Pidä toi! Sä oot taiteilija!
Rockstar attitude rules!
Näin saadaan tilanne näyttämään livekeikka kuvalta.
Vaikka todellisuus on tämä. Yksi mies yksin suurella lavalla.
Myös esiintyjissä oli havaittavissa pientä kotikaupunki tunnelmaa. Viimeiset popparit saapuivat mestoille noin puolituntia ennen esityksen alkua. No ei heille tullut edes kiire. Laitettiin luurit korviin ja mentiin rokkaamaan.
Keikan alussa allekirjoittanutta jännitytti lava. Se nimittäin liikkui bändin riehakkaan esiintymisen ja yleisön aiheuttaman paineen vuoksi hiljalleen taaksepäin. Onneksi talon ihmiset olivat tilanteen tasalle ja korjasivat vian. Kyseessä oli jarrujen lukituksien unohdus rakennusvaiheessa.
fiilis
Keikka tuntui lyhyeltä, vaikka se oli pisin pitkään aikaan. Niin se vaan on, että ajantaju katoaa kun on kivaa. Keikan aikana oli kuulemma ollut jotain sanomista lead vocal mikin soundissa. Tästä ei kuitenkaan suoralta kädeltä lähdetä haukkumaan mikkiä, vaan tutkitaan tulevilla keikoilla sen käyttäymistä. Keikasta suoriuduttuamme aloitimme normaalin rutiininomaisen, mutta kohtuu hitaan purkamisen ja bussin pakkaamisen. Kannustusjoukkoja oli kivasti taasen paikalla. Ehkä heistä tulee isona roudareita? Mene ja tiedä. Joku oli kuitenkin joutunut lähtemään paikalta likaisin sormin ;)
Marko muuten osoitti melkoista McGyver henkeä, suorittaessaan Jasonin bassolaukun vioittuneiden saranoiden korjauksen.
jeesusteippi pitää ja kestää
Lauanantai olikin sitten vapaa, joten perjantaisen keikan jälkeen monitorilandianvahti ja etupäänvahti pitivät tuotantopalaverin hyvässä hengessä. Lauantain allekirjoittanut pyhitti rentoutumiseen. Nautin hyvästä seurasta, hyvästä ruuasta sekä hyvästä juomasta. Toimi.
Mike
Keikan alussa allekirjoittanutta jännitytti lava. Se nimittäin liikkui bändin riehakkaan esiintymisen ja yleisön aiheuttaman paineen vuoksi hiljalleen taaksepäin. Onneksi talon ihmiset olivat tilanteen tasalle ja korjasivat vian. Kyseessä oli jarrujen lukituksien unohdus rakennusvaiheessa.
fiilis
Keikka tuntui lyhyeltä, vaikka se oli pisin pitkään aikaan. Niin se vaan on, että ajantaju katoaa kun on kivaa. Keikan aikana oli kuulemma ollut jotain sanomista lead vocal mikin soundissa. Tästä ei kuitenkaan suoralta kädeltä lähdetä haukkumaan mikkiä, vaan tutkitaan tulevilla keikoilla sen käyttäymistä. Keikasta suoriuduttuamme aloitimme normaalin rutiininomaisen, mutta kohtuu hitaan purkamisen ja bussin pakkaamisen. Kannustusjoukkoja oli kivasti taasen paikalla. Ehkä heistä tulee isona roudareita? Mene ja tiedä. Joku oli kuitenkin joutunut lähtemään paikalta likaisin sormin ;)
Marko muuten osoitti melkoista McGyver henkeä, suorittaessaan Jasonin bassolaukun vioittuneiden saranoiden korjauksen.
jeesusteippi pitää ja kestää
Lauanantai olikin sitten vapaa, joten perjantaisen keikan jälkeen monitorilandianvahti ja etupäänvahti pitivät tuotantopalaverin hyvässä hengessä. Lauantain allekirjoittanut pyhitti rentoutumiseen. Nautin hyvästä seurasta, hyvästä ruuasta sekä hyvästä juomasta. Toimi.
Mike
Kommentit