välillä..

Eilinen oli vähän surullinen, kaikilta osin. Alkuun ei edes tajunnut, kuinka kaikilta osin se olisi surullinen. Oltiin sitten siellä keikalla. Pienen paikkakunnan pikkufestarit.

Mentiin ajoissa paikalle nuuskimaan festaritunnelmia. No, ei ollut minkään sortin takahuoneita, joten nuuskittiin tosissaan festaritunnelmaa, taivasalla. Ei siinä mitään.. Pääsihän välillä autoon istuksiin, jos siltä tuntui.

Saatiin sit pari kahvilippua ja ruokalippu per henkilö. Kyllä niilläkin vetää. Mä kun en kahvia osaa juoda, enkä teetäkään nyt sit halunnut, sain pitkän neuvottelun jälkeen luvan ottaa sillä kahvilipulla mehua. Ei siinäkään mitään.. Pyttäriä oli tarjolla ruuaksi. Päätin syödä sen myöhemmin. Virhe..

Tuli sit meidän vuoro sulloa kamoja lauteille. Hyvä mobilelava, jonne oli roudausramppi. Ja sit lavalla oli edellisten ryhmien jäljiltä talonhenkilökunnalla metrilaku-show. Eli lauteet täynnä mikkipiuhoja kaikessa sateenkaaren väreissä. Ei siinä mitään..
Vaihtoaika 50 minsaa. Tuntui alkuun ruhtinaaliselta. Mutta niin se vaan meni pitkäksi. Kesti talolta hetken kerätä ne lakut lavalta siisteiksi kiepeiksi ja sitten kytkeä ne takasin. Mulla on heittää ilmainen vinkki ens festaria varten. LAVAHAUT! Ne oikeesti auttaa kaaoksenhallinnassa.. Nyt ei ollut matkaan tarttunut ensimmäistäkään. Lisäksi kun hämärällä lavalla antaa vierailevalla kollegalle splittiviuhkan, niin olis tosi kiva, jos ne kanavanumerot olis merkattu niin, että ne näkee paljaalla silmällä.. Tihrustelin toisen viuhkan kanavia, niistä johtoonpainetuista miellyttävän suurista numeroista. Oli sen verran uusi viuhka, ettei oltu keritty merkata liittimeen.. Ei siinä mitään..
Oli muuten muistini mukaan eka kerta kun tällä nykyisellä kattauksella jouduin menemään d.i. boxien ground lifteille, saadakseni pörinöitä ja sirinöitä hallintaan. Mystisiä sähköhommeloita.
Onneks paikalla oli donaldin puolelta Esa vahtimassa hommia, sekä niitä toisen firman miehiä, niin meni patch kerrasta kohdalleen. Ei olis välttämättä ilman Esaa mennyt. Siinä on kyllä mies paikallaan. Kiitos! Ei ollut siis ihan pelkkää räntää toi ilta.

Keikka alkoi ilman alkunauhaa. Eli huhuilin popparit lavalle. Meinas muuten lähteä väärällä biisillä. HEP! Olin sitten unohtanut siirtää kovalevyn oikealle raidalle. Että kyllä sitä osataan huonosti vetää täälläkin..  Ei niinä mitään..
Onneks Julian huomasi asian ja minua verbaalisesti tilanteesta ojensi.

Keikan jälkeen koitettiin olla nopeita että Gyntin porukka pääsisi rakentelemaan. Kyllä sitä niilläkin on tavaraa mukana. Me saatiin omat kamat autoon asti ja lähdin haistelemaan sitä pyttäri osastoa. Ei ollut enään. Kysyin, että miksei ole, kun sopparissa lukee ruokailu. Oli kuulemma, joku hahmo käynyt kysymässä meiltä, että kaikki on varmasti saanut ruokaa. Oli missannut mut ja kosketinsoittajan. prkl! No meidät ohjattiin viereiselle terassille, saatiin pikkupitsanpaloja yms. Ei siinä mitään..

Kotimatka oli aika hiljainen. Mua ainakin väsytti käsittämättömän paljon. Jotain Saksaan lähtöjuttuja yritettiin puhua, mutta ei kai me mitään valmista saatu. Tarvii palata maanantaina niihin. Viikon päästä sinne sit taas mennään. Ja siitä viikon päästä uusiksi. Ei siinä mitään..

Mutta eilisen voisi kiteyttää sanoihin: Aina ei lähde.

Illan pelastajiksi voisin mainita Esan ja paikallisten YAD nuorten jakamat tarrat:
Huumeesi saattavat olla jonkun perseestä!
Mahtavia olivat. Niitä pari hamstrattiin mukaan.

Ja nytkin sataa.. Parin tunnin päästä pitäis alkaa pystyttään kamoja ulkosalle. Nyt ei lähtis ;)

Terkkuja Mike