Juuri kotiin palanneena ei uni tule heti silmään. Prinsessatkin nukkuvat vielä molemmat, niin kertoilen teille  nyt sitten kuulumisia.. Varmaan vähän jännittää jo toi joulukin. Olenkohan ollut kiltti tänä vuonna? ;)

Päräytettiin sitten kolmen keikan minitour. Oman työnantajan lisäksi mukana viihdyttämässä juhlakansaa olivat Automatic Eye



sekä White Flame



Tourin aloitus oli Jyväskylän Lutakossa. Perushommaa.Tuliniemen Mikkoa oli kiva nähdä pitkästä aikaa. White Flame taisteli keikan aikana kitaraongelmien kanssa. Meillä oli soundchekissä mystistä ongelmaa langattoman mikin kanssa. Tai mystistä ja mystistä. Antennien siirtelyä sekä taajuuksien vaihtoa ja homma alkoi toimia. Eli perushommia, mutkun ei oo taas pitkään aikaan tarvinnut..

Keikan jälkeen nopea poistuminen paikalta, jossa suurena apuna White Flamen teknikot. KIITOS!

Seikkailut jatkuivat perjantai-iltana Lahden Sibeliustalon Finlandia-klubilla. En ollut ennen käynyt, mutta toivottavasti pääsee pian uudestaan. Oli hommat mallillaan. Talon henkilökunta mukavaa, osaavaa ja sitä oli tarpeeksi. Kaikki siis mahtavasti. Tein tällä keikalla monitorit myös Automatic Eylle sekä White Flamelle. Kivat bändit ja hyvä meno, ei voi muuta sanoa. Mahtavaa oli, vaikka päivällä olikin pituutta. Tosin White Flamen kitarakama ongelmat jatkuivat, joten ei käynyt kateeksi heidän backline teknikoitaan. Ihan niinkuin siellä olisi vähän revitty tukkaa päästä ja päräytelty kirosanojakin.. Ei kai..
Oma keikka oli tuolla sellainen perussuorite rumputeknisiä ongelmia lukuunottamatta. Eli reilu vuosi sitten hankittu virvelirummun alakalvo sanoi työsopimuksensa irti ja jouduimme vaihtamaan tilalle vararummun kalvotaiteilija Julianin kanssa. Siinähän ei meiltä ammattimiehiltä kauaa mennyt ja senkin ajan laulusolisti Theon viihdytti yleisöä huonolla huumorilla.


Voi kakka

Lauantaina heräsimme isolta kirkolta hedelmäisestä hotellista virkeinä kuin nuoret gasellit. Tekniikka siirtyi siiheen isoon ostoskelukeskukseen aamiaiselle, koska edukas yömajamme ei moista tällä erää tarjonnut. Aamiaisen jälkeen koodailtiin popin kanssa, että mitä kummaa tehtäisiin ja päädyimme ostosreissuun. Osa joululahjoista on kuitenkin osalta porukasta hankkimatta. Ja nyt täytyy antaa vinkki kaikille naisille. Kun te kerran kuitenkin tiedätte, ettei meillä uroksilla ole juuri mitään hajua, mitä teille tulisi antaa. Niin auttakaa meitä! Oheisessa kuvassa esimerkillinen tapa toivoa joululahjoja:


Se on nimittäin niin, että ko. ohjeilla osaa niin basisti, kuin myös rumpali tahi monitoriteknikko hoitaa oikeanlaisen paketin kuusen alle.

Tekniikka kävi parin soittajan kanssa kiertelemässä musakauppoja ja siinä ohessa morjesti Wilskan Tapioo. Oli kiva nähdä ja toivotella jouluja. Ja kyllähän tekniikka teki hankintojakin. Ostettiin lyhyt pöytämallin mikkistaagi bassarimikille. Rumpali kun soittaa Kumu merkkisillä rummuilla ja portti on kyljessä, niin toi on aivan hirvittävän näppärä staagi tohon hommaan. Hyvä me! :)

Sit oli vuorossa Gloria, joka oli vähän erikoinen tapaus tällä kertaa. Mestoille mentiin ja lykittiin kamat sisään vauhdilla. Sit ooteltiin talon teknikoita jotka tuli ihan ajallaan. Me oltiin vaan aikaisessa. Meillä meni tsekki hivenen kai pitkäksi, kun tapeltiin vuorostamme kitarakamojen kanssa. Kävi nimittäin niin, että jouduin syöttään talon kulmiin sen yhden tarvitsemani kulmasyötön, lavan yli, pitkällä xlr-piuhalla. Siinä kun huutelin siitä kulmaryhmästä liikaa soivia taajuuksia veks, oli kaikki ihan ok, mutta kun toisen puolen kitaristi tuli lauteille ja räväytti kamansa tulille, niin aukesivat helvetin esikartanon portit. Nimittäin kitarakaapissa oli aivan järjetön brummi ja siinä sitä ihmetellessämme ilmestyi lavalle kosketinsoittaja ja alkoi tapailla musiikkia vehkeistään. Ei meinannut roudari uskoa korviansa, kun kitaristin kaappi toisti kosketinsoittimien tuottaman musiikin sukkana ja kauniisti. Aivan kuin oltais ajetti koskettimet suoraan sinne kitaraskobeen. Siinä sitten kontattiin ja tutkittiin ja jotenkin se pomppi siitä syöttävästä xlr-piuhasta sinne kitarakamoihin. Pomppi vaikka se ei edes osunut kitarakamoihin tahi johtoihin missään kohtaa. Todella mystistä ja vika katosi yhtä mystisesti kuin ilmestyikin. Jotenkin se liittyi siihen kulmaryhmään, koska kun laitoin muten siiheen ryhmälähtöön tiskistä, katosi kiibbarit skobesta. Weird. Ja White Flame oli paininut saman ongelman kanssa. Olivat päässeet eroon vaihtamalla kitaran piuhan oikeanlaiseen. Me ei vaihdettu piuhoja eikä mitään.

No keikalla White Flame oli päässyt eroon edellisiä keikkoja vaivanneista kitarakama ongelmista ja ne olivat siirtyneet Automatic Eylle. :) Niin se kiertää..

Meillä oli viimeinen keikka ton Divine Insanity albumin tiimoilta. Seuraavat keikat ovat helmikuussa ja silloin on jo uuden albumin eka sinkku ulkona. Jännityksellä odotamme tulevaa. Keikan tunnelmassa oli riehakasta vapautuneisuutta. Ja toisen cover-biisin aikana lavalla vierailivat niin AE:n kuin WF:n laulusolistit laulelemassa.

Keikan jälkeen tutut kuviot, purku, auton pakkaus, auton purku kahteen eri paikkaan, sen siivoaminen ja kotiin. Ja tässä sitä nyt dataillaan juttua teille.

Tänä vuonna hoidin bändille joululahjaksi pienen modauksen tai tuunauksen liidimikkiin. Mehän ollaan nyt vedetty Senkun langattoman ollessa sairaalassa, niin tolla Shuren langattomalla ja sen grilliähän on jopa liian helppo modata. Ja mehän lähdettiin hakemaan sellaista Tamperelaista hevilookkia.. :)


Osat ja työkalut


Alaniitit paikoillaan


Grilli tuunattu


Original version


Pimp my microphone!


In action

Sellaista tällä erää. Taidan koittaa, josko vähän saisi aamu-unta nukuttua. Tonttuiluhommat on jiirissä tältä vuodelta, tänään käydään ryysiksessä hoitamassa toi pyhien ruoka ja herkkuhuolto. Huomenna sitten keittelen riisipuurot aamusta ja siirrytään prinsessoiden kanssa vaimon veljen perheen luo viihtymään. Parhautta! Ja joulupäivänä mennään tarkistamaan mun vanhempien luo herkkupadat. Että hommat on siltä osin todellakin mallillaan.

Oikein hyvää joulua ja rauhallista, mutta menestyksekästä uutta vuotta niin vanhat kuin uudetkin ystävät!

Toivoo Mike Vuorinen

p.s. tähän loppuun tälläinen possukuva. Toimitus haluaa huomauttaa, että yhtään eläintä eikä roudaria ei ole vahingoitettu tätä kuvaa otettaessa. Niin niille jotka ei tiedä, niin meidän valomies on rautaperse nimeltä Masa.