Nää mun kirjoitukset taitaa nykyään alkaa aina pahoittelulla, kun edellisestä kerrasta on aikaa. Ja nytkään ei oo kyse siitä, etteikö olis ollut kerrottavaa. Ei oo vaan ehtinyt/jaksanut.

Oon nykyään aika pitkälti ton meidän nuoren neidin kanssa arkipäivät. Vaimo kun on jo palaillut tahkon ääreen hankkimaan perheelle elantoa äitiyslomilta, joten nyt isä opettaa tyttärelle, mitä se elämä on oikeasti. Ja tyttöhän oppii. :)
Kolme viikkoa on yhdessä hiihdetty päivät ja tänä aikana neiti on: roudannut Lovexin kamoja, luovuttanut äänipokaa varastolta, asentanut uusia taustakaiuttimia ravintolaan, käynyt miksaamassa teatteriperformanssia ulkosalla ja vaikka mitä muuta. :)
Tää on sitä niin sanottua käänteistä psykologiaa. Oon kelannut, että jos tyttö pakotetaan roudaan ja vaikka vielä leikkiin rock-tähteä pienestä pitäen, niin se kapinoi vanhempana ja hankkii jonkun oikean ammatin.. :) Joten tarviikin mennä ens viikolla musakauppaan kaavoittaan pikkuiselle kitaraa. Joku Hello Kitty kuosinen tais olla tuolla paikallisessa myynnissä..
Niin ja muuten tytön hyvinvoinnista kiinnostuneille tiedoksi, että tyttö poikkesi Ideaparkissa puolivuotispäivänsä kunniaksi katsomassa Lovexin ja Negativen live-meiningin. Ei oikein tyttöä napannut. Venla veti koko shown ajan unta kuuppaan aika tarkkaan foh-landian kupeessa. Siinä kohtaa kun Lovex saapui lauteille ja yleisö huusi ensimmäisen tervehdyksensä, suostui neiti vähän avaamaan silmiänsä, mutta totes ilmeisesti, ettei mitään nähtävää ole ja jatkoi nukkumistaan. Ja kyllä. Meidän neiti on sen verran valveutunut, että pitää äänekkäissä paikoissa Peltorin Kid mallisia tuunattuja kuulosuojaimia.

Kirjoituksen otsikko "Ai jiveä vai?" viittaa taannoiseen Lovexin Porin keikkaan. Eli siis about kuukausi sitten oltiin Porissa konsertoimassa ja siinä sisään roudailu vaiheessa tuli siihen aulaan varttuneempi naishenkilö ja kävi jutulle mun kanssa, kun meidän isoja laatikoita hissiin asettelin.
Nainen: Mitäs? Onpas paljon tavaraa.. Ei kai se nyt ihan orkesteri laitteita vaan ole?
Minä: No kyllä se sellaista juurikin on.
N: Maanantai-iltana? Voi kun kiva. Täällä Porissa kun ei tapahdu muuten mitään. Minkäslaista musiikkia on tarjolla? Kuka esiintyy?
M: Lovex. Eli kyllä se tonne rockin puolelle taitaa kaatua..
N: Ai jiveä vai?
M: No ei aivan...... Tota ehkä vähän semmosta uudempaa ja hivenen karheampaa rock-musiikkia olis tulossa. Että opiskelijat tykkäis..
N: Ai jaa..

Vähän se meidän small talk niinkun sit kuivu kasaan tosta.. Ei tullut jiveä ei.

Mitähän muuta ollaan nyt puuhasteltu?

Käytiin Särkänniemessä vetämässä NRJ:n juhlissa. Siellä oli kelpo kamat ja hyvä henkilökunta talon puolesta. Keikan jälkeen kamat mahdollisimman nopeasti bussiin ja jääkiekkoa katsomaan. Seuraavana päivänä napautettiin Kaustiselle tekemään rock-show Konstassa. Jees meno. En ollut käynyt tuolla muuten remontin jälkeen. Aika hyvä roudaus on nykyään. Mä olisin ehkä jättänyt sen lavan vähän matalammaksi ja Marko olis akustointilevyillä pehmentänyt sitä kattoa, siis nää olis tehty, jos oltais itse sitä rakennettu, mutta toi ei oo mitään vinkumista. Lähinnä hakemalla haettiin niitä muutettavia asioita :)
Keikan jälkeen kamat rauhaksiin nippuun ja majoille saunomaan + syömään. Sitten äänestys asioiden kulusta ja kotia kohti. Oli ihan kiva yllätys olla kotona jo puolen päivän aikaan, kun alkuperäisessä suunnitelmassa silloin olis vasta harkittu kotiin lähtemistä.

Tänä viikonloppuna oli erikoishommaa.. Perjantaina oli nimittäin Lovexin ulkoilma konsertoinnin jälkeen oma esiintymiskeikka. Monen vuoden tauon jälkeen levyjä soittamaan. Ollaan tutulla dj-porukalla soiteltu aikoinaan junioreina Nokialla nuorisotiloilla Cafe In nimisessä limudiscossa aika monta iltaa (mulla ne lasketaan sadoissa keikoissa) ja nyt sitten ystäväni Petteri (nimeä ei muutettu) sai loistoajatuksen ja järjesteli vanhojen aikojen muistelon. Homma valjastettiin Nokian Iisoppiin ja mainostus hoidettiin pelkästään Facebookin kautta. Lopputulos: torstai-iltana Facebookissa tieto, että n. 120 ihmistä on lupautunut tulemaan paikan päälle. Hyvä hyvä! Me käytiin vähän raapimassa vanhoja ysäri-henkisiä lamppuja talon trusseihin niiden liikkuvien viereen. Ideana oli, että noi dmx-ohjautuvat vehkeet saa huilata tän illan. Eli vanhoja flovereita ja pikkustroboja sekä peilipalloa ripusteltiin ja stressattiin levystöä kasaan :)
Perjantaina mentiin ajoissa mestoille, viimeisteltiin salin puoli ja mentiin saunaan hiomaan hyökkäys taktiikkaa. Ja ihan jääkiekkotermein asiat sovittiin. Janne (Pacman) hoitaisi räpit, Teemu (Sledge) house/club-musa tarjonnan eli he olisivat pakkipari ja hyökkäysketjuna Jukka (Juge), Pekka (Peksu) sekä allekirjoittanut (Mike) huolehtisivat dance meiningistä suomeksi ja ulkomaaksi. Ei siinä, hyvä suunnitelma ja siinä myös aika hyvin pitäydyttiin. Ovet aukesi 22:00, ja ihan ei meidän kentällisen viisikkopeli ollut siinä kohtaa vielä valmis (oltiin siis varttia vaille vielä saunassa), joten nakitettiin Markku (Utu) hoitamaan yleisön lämmittely meitä varten. Orjuutettiin herra siis vapaa iltanaan soittamaan levyjä, että saatiin hetki vielä saunoa. Pakkipari sekä Juge painuivat alakertaan tsekkaamaan menoa joskus puoliyhdentoista aikaan ja palasivat hyvin pian kertomaan, että sinne valuu koko ajan porukkaa, eli tulkaas nyt jo loputkin alas (minä ja Peksu siinä vähän vielä saunottiin.. Ollaan muuten siis veljeksiä :)) No eihän siinä. Vaatteet päälle ja juostiin vielä autolta yksi aktiivikaiutin toimittamaan monitorin virkaa, kun muut dj:t sellaista kaipasivat. Sitten hommiin. Autolta kun käveltiin takaisin ravintolalle, niin pohdittiin pitääkö portsarit mainosjonoa. Kello ei ollut vielä kunnolla ees yhtätoista ja ulkona oli 30 metriä jonoa. Mentiin sisälle ja todettiin, ettei se mikään mainosjono ollut, sisällä oli narikka aivan tukossa ja tanssilattiallakin jo todella hyvin porukkaa. Onnistunut mainonta siis. Illan kaava oli lyhykäisyydessään siis se, että talo tuli täyteen. DJ:t olivat humalassa ja soittivat pelkkää ysäriä täyteen ahdetulle tanssilattialle. Tehtiin ohimennen talon yleisöennätys 550 henkeä. Edellinen 517 henkeä on jonkun Nightwish-nimisen orkesterin hallussa. :) Aika pölmistynyt fiilis oli meidän dj-tiimillä illan jälkeen.
Kiitokset tuosta illasta: Petteri!! (ilman sinua tää kaikki tuntuisi niin kovin luontevalta, kultaseni, kultaseni, nukutko sä?) Peksu (pikkuveli, joka on kaikki nämä vuodet jaksanut ison veljen kohkaamiset), Pacman (tykkääks kukaan räpistä), Sledge (kuka soittaa, jos me kaikki sammutaan), Juge (lamput asennetaan senttimetrin tarkasti tai niitä ei laiteta ollenkaan) ja Pauliina (mikko se puffetti on nyt suljettu, ei täällä kukaan osta karkkia).

Erikoiskiitokset:
Vielä erikseen Petterille. Ilman sinua ei tätä olisi tullut eikä ollut.
Utulle, joka oli meidän ryhmän maalivahti vastoin omaa tahtoaan. Hyvin pysyi oma pää kuivana.
Pasille, joka ravintolapäällikön ominaisuudessa huolehti, että "esiintyjä"-ryhmällä oli hyvä olla.
Vaimolle, jonka Facebook tunnuksilla olen käynyt vakoilemassa tapahtumaan liittyviä keskusteluja :)
Ja kaikille paikalle tulleille. Ilmeisesti jatkoa on luvassa.. Tai sitten ei.. ;)

Mutta ei tässä. Levynsoitto oli pitkästä aikaa kivaa, joten jos sit taas muutaman vuoden päästä..

Nyt mä meen ihmetteleen mitä tyttö touhuaa. On nimittäin kovin hiljaista.. Ja kaikki vanhemmat tietää, mitä mä tolla tarkoitan. :)

Moro!

Mike