Ei saisi valittaa, mutta on kuuma. Vaikka valitankin, niin silti tykkään enemmän tästä hiostavasta tunnelmasta kuin räntäsateesta. 

Ikkunat on niin auki, kuin uskaltaa avata. Kissa nimittäin on pelokkaan kiinnostunut lähtemään tutkimusretkille avonaisesta ikkunasta. Sellainen tutkimusretki saattaisi olla sisäkissalle kohtuullisen kohtalokas kaupungin keskustan kaduilla. Olohuoneen ikkunan alla on suoraan kohtuu vilkkaasti liikennöity katu.

Viikonloppu meni Lovexin kanssa auringon paisteisissa fiiliksissä. Torstaina käytiin Lahdessa lentopalloturnauksen avauskarkeloissa. Mestoilla oltiin aamulla ennen kymmentä. Rakenneltiin kamat pystyyn ja ihmeteltiin. Talon tekniikasta vastannut henkilö joutui hankkimaan lisää lavahakuja, kun olis mennyt muuten lavanrakennus aika hankalaksi. Tehtiin soundcheck ilman rumpujen konkkamikkejä. Sitten kun lisälavahaut saapuivat, tehtiin ko. mikeille linjachekki.

Marko sai nauttia etupäässä melkoisista vastapalloista, jos äänen kanssa moisista voi puhua. Herra joutui miksaamaan keskelle betonista stadionkatsomoa. Vähän kimposi ääni eri suunnista takaisinpäin.

Keikka oli aikataulutettu kohtuullisen onnistuneesti. Samaan aikaan meidän vedon kanssa alkoi osalla osallistujista ruokailu tms. Eli pikkuhiljaa väheni väki katsomosta keikan aikana. Kannustavaa :)

Keikan jälkeen kamat nippuun, sitten casejen rullauskilpailu pitkin juoksurataa bussille, kamat kyytiin ja syömään.. Buffet henkinen lounas mainiossa Lokki-ravintolassa (kivat satamamaisemat, ruokaa riittävästi) ja kotia kohti.

Perjantaina lähdettiin aamupäivästä hengailemaan Helsinkiin. Finnairstadion oli kohteena. Perille saavuttiin hivenen myöhässä, mutta saatiin silti tehtyä tsekki. Mun oli tarkoitus käydä tsekin jälkeen maahantuojalla vaihtamassa hajonneita iem-luureja uusiin. Todettiin Markon kanssa kellon olevan niin paljon, että bussilla on turha yrittää ajoissa perille. Kerroin huonot uutiset poppareille. Tapahtuman järjestäjä sattui kuulemaan huolemme ja järjesti mulle alle nopean kuskin kera nopean auton. Puoli tuntia myöhemmin olin maahantuojen huollon tiloissa ja aikaakin jäi vartti ylimääräistä. Mahtavuutta! Uudet luurit saatiin mukaan ja takaisin stadionille. Sitten ohjelmassa oli odottamista ja odottamista. Pitkän odottamisen jälkeen oli meidän vuoro rykäistä kaksi biisiä. Sen jälkeen rutiinia: purku, pakkaus, popparit autoon, hetkinen missä on mun kamera, takaisin stadionille pyörimään, kamera löytyy, bussille, matkalla pari popparia mukaan, kaikki autoon ja matkaan. Pojat menivät grillailemaan, tekniikka vetäytyi seuraavan päivän haasteisiin vedoten yöpuulle.

Aamulla käskynjaolla tavattiin väsyneitä teknikoita sekä poppareita :) Bussin siirto Espoon Kivenlahtirokkiin kävi kohtuu nopeasti. Bussin saaminen bäkkärialueelle vaati pientä takaperin liikkumisponnistusta, mutta kuukauden rautaperse Marko hoiti homman mallikkaasti.

Kamat lauteille ja patch kuntoon pienen hakemisen jälkeen. Aurinko paistoi ja sain hätyyteltyä väsyneitä soittajia vuoron perään käymään lauteilla antamassa ääninäytteen. Marko sai siis jonkinlaista valmiutta etupäätä varten. Keikka alkoi ajoissa ja oli vireystasoon nähden maittava kokonaisuus. Keikan jälkeen oli kohtuullisen kiire pois lauteilta, jotta seuraavana tullut Stamina saisi kamansa ajoissa kuntoon. Hyvin kävi. Pakkailimme kamat bussiin kuunnellen Lemin poikien mättöä. Hyvältä kuulosti.  Kotimatkalle päästiin hyvissä ajoin ja se kului allekirjoittaneelta muutamaa ansaittua huurteista maistellen.

Kotona hyvissä ajoin ja vapaaillan kunniaksi grillaamaan ystävien kanssa. Ei lisättävää.

Tänään sunnuntaina käytiin paremman puoliskon ja parin ystävän kanssa ulkona syömässä. Kokemus kesti reilun kaksi tuntia. Ei siksi, että olisimme syöneet hienossa ravintolassa pitkän kaavan mukaan, vaan siksi, että "aina ei vaan lähde".
Ravintolan henkilökunnalla oli vähän huono päivä. Pöytiä oli vapaana ja palvelu aluksi todella toimivaa. Juomatilaukset hoitui sujuvasti. Sitten alkoi tapahtua. Ruokatilaus tultiin hakemaan puoliväkisin, vaikka yksi seurueestamme oli poissa pöydästä. Alkupalat tulivat kohtuu nopeasti ja olivat hyvänmakuisia. Pääruokaa odotettiin sitten se 45 minsaa. Oli ihan maistuvaa. Syötyämme odotimme tarjoilijaa käymään edes huutoetäisyydellä sen 10 minsaa. Pyysimme laskun. 15 minsaa odoteltuamme saamme jonkinlaisen version jaetusta laskusta. Annamme maksukortit. Tarjoilija tulee pyytämään minulta maksukortin pin-koodia kortinlukijaansa. Naispuolinen ystäväni huomaa, että koneessa on hänen korttinsa. Hetken hämmennys. Tarjoilija pyytää anteeksi ja katoaa. 10 minuutin kuluttua kuittaillen kauhea kasan kuitteja (maksukuitti väärällä summalla, peruutuskuitti väärälle summalle, oikean summan maksukuitti) ja toivon, että kaikki meni lopulta oikein. Tarjoilija kyllä pyysi anteeksi, mutta hieman olis toivonut jotain konkreettisempaa hyvitystä tuollaisessa tilanteessa.

Mutta on niitä huonoja päiviä itselläkin.

Ruokailun jälkeen oli tarkoitus mennä minigolffailemaan, mutta sade tuli ja pesi sen suunnitelman pois.

Jos sitten viikolla.

Ainiin. Se viime viikolla julistettu skaba! Blogissa on tämän kuun aikana käynyt jo noin 3000 vierasta. Kilpailuun vastasi kolme henkilöä. Näistä kaksi oikein.. Olikohan kysymys hieman vaikea? Kysyimme kahta lapsusta Kaisaniemi popissa. Oikeat vastauksen jätän kertomatta, kuka nyt mokilla haluaa retostella. Päätämme Markon kanssa tällä viikolla miten palkitseminen hoidetaan. Palaamme asiaan oikein vastanneille. Onnea molemmille!

Mike