No niin, onpahan taas vierähtänyt pitkä tovi siitä kun viimeksi the Roudarikaksikon pitempi osapuoli otti osaa tähän kirjoitteluun... Viimeksi piti kai laittaa matkakertomusta Saksasta tai jotain. No, onhan tässä hetkittäin ollut vähän muita kiireitä.

Juuri nyt olemme palaamassa Torniosta, jossa oli varsin surullinen festivaali. Vesisateessa suoritettu hankala roudaus vei hiukan tekemisen intoa, ja yleisöa oli, ilmeisesti kehnosta säästä johtuen, melko vähän. Kaikesta huolimatta pojat vetivät viihdyttävän keikan ja tekniikkakin pelasi pienestä myöhästymisestä huolimatta hyvin.

Juuri nyt olemme palaamassa kotiinpäin, ja porukasta hereillä on ainoastaan allekirjoittanut, Masa ja tälle keikalle mukaan otettu kuski, Tomi. Pihtiputaa jäi juuri taakse. Aamulla, kun olemme kotinurkilla, meitä odottaa vielä kamojen purku bussista ja muuta pikku säätöä.

Huomisen aikana pitäisi vielä saada kasattua yhteen nippuun kaikki se kalusto, jota lähtee Berliiniin lauantaiksi. Kaikki ylimääräinen jää pois. Lentokoneeseen saa viedä vain rajallisen määrän matkatavaraa.
Olisimme halunneet viedä vielä vähemmän sälää mukanamme Suomesta, mutta saksalaiset yhteistyökumppanimme eivät onnistuneet saamaan vuokralle kaikkea tarvitsemaamme kalustoa.

Juuri nyt on hiukan huonotuulinen fiilis. Kulutin Tomin ja Masan kanssa ylimääräisen reilu tunnin verran aikaa bussin korjaamiseen. Yksi sulake oli palanut. Vaihteiston ohjausjärjestelmän sulake. Ei vaihteita - bussi ei liiku. Ei paha homma muuten, mutta bussiin on linjaliikenteestä poiston jälkeen rakennettu kaappi matkatavaroita varten, sen ohjausyksikön päälle. Eli ensin vianetsintää, sitten bussin kaapin purkamista, sulakkeen vaihto ja bussin uudelleenrakentaminen. Ei kivaa kolmen jälkeen yöllä, kun kotiinkin olisi kiva päästä käymään. No, nyt matka jatkuu.

Mutta täten lupaan teille kaikille ja itselleni olla hiukan aktiivisempi kirjoituksissani tähän blogiin. Kiireet eivät tästä hetkeen hellitä, mutta kyllä aina jostain löytyy tovi tähänkin. Ja ensi kerralla koitan olla hieman vähemmän väsynyt, nyt kieltämättä alkaa silmää painaa pitkä päivä ja pitkät matkat.

Ensi kertaan, hyvää yötä ja kauniita unia!

-Marko-