Oltiin sunnuntaina konsertoimassa. Eikä mulla ainakaan ole mitään mutistavaa aiheesta. Tai no lava oli rakennettu hieman kaltevaksi, mutta mitäs näille. Onhan noissa meidän laatikoiden pyörissä lukot, niin pysyi kaapit paikoillaan sen kolmen biisin vedon ajan.

Tuttuja näki taas kovasti, mikä oli kivaa. Talvi yleensä kierrellään noiden hahmojen kanssa samoja mestoja eri bändien kanssa eri iltoina. Ja sitten kun tulee kesä, alkaa festarit, eli niin sanotut kokoontumisajot.

Mä virkkailin tällä keikalla monitori/kovalevy vastaavana ja Marko kävi etupäässä vahtimassa kelit siihen suuntaan. Ainoan ongelman muodosti mustat lavaverhot, jotka olivat tietenkin just mun ja rumpalin välissä. On melko haastavaa yrittää lähettää tautakolinoita oikealla hetkellä, jos ei näe rumpalia, joka tuosta oikeasta hetkestä päättää. Sitä hetki pohdittiin ja sitten keksittiin ratkaisuksi "analogi-linkki". Eli stagemanageri kurkki sopivasta kohdasta verhojen raosta Juliania, jolta merkin saatuaan välitti sen mulle. Ja taustakolinat alkoivat kuin taikaiskusta, meikäläisen painaessa play-nappia.

Vedon jälkeen meni reilu puolituntia, niin oli bussi pakattu. Tästäkin ajasta suurin osa kulutettiin bussin siirtämiseen parkkipaikalta backstage alueelle. Oli hieman haastetta Markolle luovia toi meidän keikkakoti sen konserttiin valuvan yleisön läpi peruuttamalla. Mä koitin vähän huitoa ohjeita ja pitää perheen pienemmät sekä vähän isommat pois bussin alta. Hyvin se meni. Tosin yksi ihastuttava kultaisennoutajan pentu oli sitä mieltä, että on turha siitä kohdin tulla; "en väisty". Väistyi se kumminkin :)

Nyt on alkuviikko ollut lähinnä suunnittelusäätöä ja likan kanssa olemista. Huomenna lähden pikakomennukselle Kaija Koo ryhmän matkaan lamppu vastaavaksi, joten loppuviikon tekemiset on siltä osin tiedossa.

Sittenhän onkin jo juhannus ja kolme vetoa Lovexia yöttömässä yössä.. Jiihaa!

Aurinkoa odotellen..
Mike