Hyvää lauantaita! Tätä kirjoittaessa olemme bussissa matkalla Juvalle ja ajantapon nimissä on hyvä hetki kirjoitella viime viikon kuulumisista.

Viime viikolla jäin muistaakseni tilanteeseen ennen Meri-Teijon keikkaa Salossa. Hankalasta kelistä (vettä ja kuraa) huolimatta keikasta jäi hyvä fiilis. Järjestelyt toimivat saumattomasti ja soundi oli, ainakin meikäläiselle, erinomainen. Oman vedon jälkeen oli mukava tavata muutamia tuttuja, jotka olivat paikalla Hanoi Rocks-keikan merkeissä. Lacu ja rouvansa on aina yhtä ihana nähdä. Hanoin keikasta jäi varsin sekava fiilis, tuntui siltä, etteivät muusikot kuulleet omasta soitostaan juuri mitään. Poistuimme paikalta ennen kuin heidän keikkansa loppui.

Myöhemmin illalla ehdin juuri viime sekunnilla ravintola Hellän viimeiseen iltaan vanhassa paikassa, ja sain kunnian ostaa viimeisen tuopin ko. tiloissa... :) Uusi Hellä on tulossa, mutta siihen mennee pari kuukautta.

Sunnuntaina oli ohjelmassa "Tampereen Raskaimmat Jamit". Toisin sanoen Amadeuksen sunnuntaijamit, joilla on tapana kerätä paikalle hyvä määrä paikallisia poppareita pitämään musiikillista hauskaa. Joskus se vaan on hiukan väsyttävää olla ko. tilanteessa miksauspöydän takana. Etenkin kun mainituilla soittoniekoilla on tapana nauttia ravintolassa muustakin kuin musiikista... Paikalla oli kohtuullisen kattava määrä viikonlopun keikoilta kotiutuneita hahmoja, ja lavalla nähtiin soittajia melkein kaikista Tampereen nuoremmista menestyneistä rock-orkestereista.

Maananatai alkoi aivan liian aikaisin, kun lähdin aamukahdeksalta suuntaamaan keikkabussia kohti Espoon Kivenlahtea, jossa "salaisessa" paikassa nauhoitettiin "Isoveli"-ohjelman avausspektaakkelia. Meininki oli hyvin tyypillinen televisiohomma. Ensin pitää olla paikalla sianpieremän aikaan, ja sitten odotellaan täydessä valmiudessasitä, että television tekniikka on valmis soundcheckiin. Sitten puoli tuntia toimintaa ja taas pari tuntia odottelua ja kuvaharjoitus. Ja parin tunnin odottelu ja kenraaliharjoitus. Ja muutaman tunnin odottelu ja itse nauhoitus. Toisin sanoen kahdeksan tuntia paikalla, josta ehkä puolitoista tuntia töitä ja loput peukaloiden pyörittelyä...

Kuitenkin täytyy muistaa, että meidän esiintymisemme ei ollut ohjelman tarkoitus, vaan pelkkä mauste. Toisaalta oli kovin mukavaa tutustua esim. Ruoskan soittajiin, oli mukava heittää huulta saman odottelun kokevien ihmisten kanssa.

Maanantain pommi tuli meikäläiselle kuitenkin kenraaliharjoituksessa. Kenraalissa käytiin läpi kaikki lähetykseen tulevat asiat, mm. talon asukkaiden esittely. Meinasin pudota penkiltä, kun tuli ilmi, että taloon muuttaa Jenni. Jenni on vanha tuttu Tampereen musaporukasta, viimeksi nähtiin edellisenä torstaina, kun Jenni oli laulamassa isojen poikien lauluja Henkassa... Tästä kyllä mainitsin, mutta BB:sta ei ollut mitään hajua!

Esitys nauhalle, kamat bussiin ja kotia kohti. Matkalla pysähdyimme Hämeenlinnassa ja otimme kyytiin setin verran Kumu-rumpuja. Julle soittaa niitä Bullet for the Pain-videolla, joka tulee näkyville ilmeisesti jo parin viikon sisään. Kumut ovat vieläkin kyydissä, saa nähdä kokeillaanko niitä "oikealla" keikalla tilaisuuden tullen. Jos näin käy, raportoin kyllä! Kotiin päästiin vasta yhden jälkeen ja nukkumaan tuskin ennen kahta...

...Mikä kostautui seuraavana aamuna kun heräsin kukonlaulun aikaan ja lähdin kuskaamaan Lovexia kahdeksaksi Akun Tehtaalle videon kuvausta varten. Bändin piti olla paikalla kasilta ja varsinaisen kuvauksen alkaa kymmeneltä. Mikä ei toteutunut. Videoon rakennettiin iso ja näyttävä valoseinä, jonka rakennus ja ohjelmointi vei aikaa huomattavasti suunniteltua kauemmin. Kuvaamaan päästiin vasta iltapäivän puolella.

Jossakin vaiheessa allekirjoittanut pakeni paikalta muihin töihin. Kävin rakentamassa setin valmiiksi illan Henry's Pubin akustista iltaa varten ja oman bändin soittoharjoituksissa. Illalla hain bussin ja loput popparit kamoineen Akun Tehtaalta ja siirryin pikkuhiljaa Henkkaan. Henkassa pianon ja akustisen kitaran säestyksellä lauloi argentiinalainen Martin Alvarádo. Martin on tullut tunnetuksi lähinnä tangojen tulkinnasta, mutta tällä kertaa miehen sametinpehmeä ääni taipui lähinnä rockiin ja souliin. Pidin keikasta kovasti.

Keskiviikko ja torstai menivät mukavasti vapaan merkeissä. Molempina iltoina kävin toki seuraamassa Tampereen ravintoloiden elävän musiikin tarjontaa, mihinkäs tiikeri juovistaan...
Perjantaina ohjelmistossa oli firmakeikka Tampereella. Finlaysonin alueella sijaitsevaan juhlatilaan tuli toistasataa iloista juhlijaa, Red Eyes-orkesteri ja minä. Tila oli hirvittävä kaikukoppi, jossa mistään ei tahtonut saada selvää, mutta kovan työn jälkeen sain orkesterin soimaan joten kuten. Harvoin meinaa pelkästä nappulanvääntämisestä tulla hiki! Mutta kunnialla siitäkin selvittiin.

Nyt ollaan siis matkalla Juvalle. Myöhässä, kuten Mike jo juorusi. Matka on pitkä ja...  ...olisinpa jo perillä!

Tästä kuitenkin myöhemmin lisää.

Marko, RoadDamager