Välissä on ollut aika vähän mitään maata mullistavaa. (tai ainakaan sellaista, josta voisi julkisesti kertoa.)
Amarillon Pauli keikka meni hyvin. Hivenen lyhyt show oli mun makuun. Mutta ainakin mestoille oli ilmaantunut porukkaa aivan p**keleesti, kuten solisti varmaan sanoisi.
Ja sit viime viikonloppuna oli ysäribile-hommaa cinderella simulaattorissa, eli Tulisuudelma ja Sokos Hotel Vantaa. Mä en oikein tiedä tykkäänkö mä siitä mestasta vai en? Taas oli jotenkin hankalaa kaikki.
Mentiin perjantaina mestoille 11.20 niinkuin oli sovittu, niin talo ilmoitti, että saliin ette roudaa mitään ennen 14.00.. Ja meidän piti olla jonkun suunnitelman mukaan valmiita 16.00.. No saatiin kasailla ja tsekkailla pari tuntia aiottua pidempään.
Perjantaina illan artistina oli Dr. Alban tuolta naapurista. Oli aika erikoisseppä. Luulis, että noilla kilometreillä olis jo jotain käytöstapoja tarttunut, ainakin siitä, kuinka tommoisten juhlien kohdalla tekniikka toimii. Oli nimittäin työn ja tuskan takana saada tsekata, että se sen mukanaan tuoma tausta cd toimii. Pitkällisen väännön jälkeen herra suostui sen luovuttamaan hetkeksi meille. Tummahko tanssijakaveri toi sen mulle ja ilmoitti, että saan kuunnella kappaletta nro. 5 kokonaiset 3 sekuntia alusta. Aivan mahtavaa. Ehtii siinä nähdä, että tiskin ledit vilahtaa. :) Sit se cd vietiin taas seuraavaksi neljäksi minuutiksi piiloon. Cool. Lisäksi sain biisilistan. Kappaleet oli cd:n raidat numerojärjestyksessä. Tosin nelosbiisiä ei vedetä. Lisäksi kaksi kohtaa, missä piti pysäyttää cd biisien välissä juonnon ajaksi. Mulle opetettiin se kaiken varalta kahteen kertaan. Mulla oli siis ilmeinen maalaislook taas päällä. Ei löytynyt luottoa Tampereen pojalle Ruotsin sälleiltä.
Vedon aikana herra artisti oli jo hivenen rennompi ja se about 40 minuuttia meni kuin siivillä cd-soitinta käyttäen. Niin joo, olin siis monitoreissa ja keikan aikana pääsin kerran nostaan taustamusaa lavalle lääkärin pyynnöstä. Kova ilta.
Ja koska kamat jäi pystyyn ja mestoilla oli hyvä ystäväni Dj Rudolf niin juhlimiseksihan se meni. Tekniikka jaksoi hienosti (FOH-vahtia lukuunottamatta) ottaa hotellia (joka edelleen tuntuu laivalta) haltuun aina aamupalaan asti. Sit hetkeks kyljelleen ja 12:00 kasaileen rauhaksiin mikkejäjakulmia Waldo's People bändille. Oli aika tavalla eri meininki noin niinkuin bändin puolelta toi lauantai veto. Sit kun pitkällisen aikataulu kiukuttelun (talo sääti ja käänsi sitä taas tai sit jossain ei ollut kaikki tiedot kulkeneet joka suuntaan) jälkeen päästiin mölyämään, niin oli ihan luksusta. Koko bändi lauteilla, eikä mitään cd:n päälle playback huttua. Mahtavuutta! Ja olihan ne biisitkin tuttuja, kun omaan hävettävän dj-taustan ;)
Vähän painittiin Waldon kanssa korvamonitoriongelman kimpussa. Ei meinanneet luurit pysyä päässä sitten millään. Ja kyllä ne lenteli keikankin aikana. Silti kova meno. Paljon perjantaita paremmat bileet!
Eihän se siitä. Vedon jälkeen nopsaan mikit ja piuhat arkkuihin, pari olutta ja nukkuun. Sunnuntaina oli sit ulostyöntöä ja kotiutumista.
Sellaista oli viime viikonloppu. Viikolla sit ihmeteltiin Lovex suunnitelmia, jotka eivät ole vielä lähellekään valmiit, mutta se tiedetään jo nyt, että muutoksia tulee.
Tässä ja nyt odottelen illan Amarillo riepaisua. Solistivieraana Kirsi Ranto.
Tältä muuten näytti Amarillossa, kun vieraana oli Uniklubin Jussi
Ei mulla muuten muuta tällä erää. Nähdään taas!
Mike
Kommentit